perjantai 8. syyskuuta 2017

John Green ja David Levithan: Will Grayson, Will Grayson



Eräänä kylmänä yönä Will Grayson kohtaa Will Graysonin Chicagon laitamilla. Kahden samannimisen mutta kovin erilaisen nuoren miehen tiet risteytyvät ja heidän elämänsä lähtevät odottamattomiin suuntiin. Edessä on ihastumista tahoillaan, sydänsuruja sekä eeppinen uusi musikaali, jonka on säveltänyt ja tuottanut toisen Willin paras kaveri ja toisen Willin uusi poikaystävä Tiny Cooper. (Takakannesta)

Will Grayson, Will Grayson on tullut vastaan maailman blogeissa ja vlogeissa ja käsittääkseni sitä on kehuttu. Tänä vuonna se on sitten suomennettu. Vaikka päätin joskus, että en lue enää John Green-suomennoksia, koska suomennos tuntuu siinä välissä vähän turhalta, nyt sorruin, koska kirja kiinnosti!

Kahden Will Graysonin elämät siis linkittyvät yhteisen ihmisensä, Tiny Cooperin, kautta. John Greenin Will on Tinyn ystävä ja David Levithanin Will on Tinyn poikaystävä. Ensimmäinen Will noudattaa omaa sääntöään olla puhumatta ja toisella on masennus. Tiny on lihava homo, joka laulaa ja tanssii pitkin käytäviä. (Tämän verran minä sain irti hahmoista.)

En viimeisillä sivuillakaan osannut päättää, oliko kirjan tarkoitus ärsyttää vai olla hauska vai molempia. Itse ärsyynnyin sekä Will Graysoneihin, kirjan ylipursuavaan ilmapiiriin että juoneenkin. Jaa, kylläpä sanailette hauskasti. Jaa, onpas taas omituisia, valloittavan persoonallisia hahmoja koko koulu täynnä. Jaa, toinen Will Grayson ei käytä isoja alkukirjaimia. 

(Joka toinen luku on siis kirjoitettu tähän tyyliin:
tiedän, että minulla on yksi mahdollisuus, eikä sitä voi sanoa helpoksi. maura on ollut koko päivän hyvällä tuulella - tai siis mauran mittapuulla hyvällä tuulella, mikä siis tarkoittaa sitä että säätiedotuksessa luvataan tihkusadetta eikä rajumyrskyä. hän ei ole ottanut homoasiaa enää puheeksi, enkä minäkään ole puhunut siitä tietenkään mitään.)
Levithanin Will Grayson oli kyllä kiinnostavan realistisesti ja raa'astikin kirjoitettu, pieniin alkukirjaimiinkin tottui, joten ehkä jatkan tutustumista hänen teoksiinsa tämän jälkeen, en niinkään Greenin. Mitä olen nettiä seurannut, ihmisten mielestä hän kirjoittaa samaa ihastusta uudestaan ja uudestaan, ja tällä hetkellä voin allekirjoittaa ajatuksen. Ehkä suurimpana ongelmana koin, että hahmojen kemia ei välittynyt minulle: ei ensimmäisen Willin ja ihastus-Janen, eikä kummmankaan Willin ja Tinyn, ystävänä tai poikaystävänä.

Valitettavasti lukukokemus hukkui siis minulla omaan nokkeluuteensa. Jäin vähän hämmentyneeksi: mikä tämän kirjan tarkoitus oli? Oliko minun tarkoituskin ensin ärsyyntyä ja ehkä sitten ihastua, kun musikaali tuodaan lavalle? Miksi Tiny Cooperin suuri koko ja homous mainitaan aina kun Tiny Cooper mainitaan?

Tämä ei ollut minun kirjani, mutta jos elämääsi mahtuu musikaaleja ja teini-ihastumisia, lue ihmeessä Will Grayson, Will Grayson.

Luettu teos: Will Grayson, Will Grayson
Kirjoittajat: John Green, David Levithan
Englanninkielinen alkuteos: Will Grayson, Will Grayson (2010)
Suomentaja: Helene Bützow
Kustantaja: WSOY (2017)
Sivumäärä: 319

perjantai 1. syyskuuta 2017

Jack Thorne, John Tiffany, J. K. Rowling: Harry Potter and the Cursed Child (Harry Potter ja kirottu lapsi)


1.9.2017 on Harry Pottereiden epilogin päivä eli tänään King's Crossilla Albus Potter on astunut ensimmäistä kertaa Tylypahkan pikajunaan! Päivän kunniaksi päätin säästää Cursed Child -postaukseni tänne, vaikka oikeasti luin tämän jo kesän alussa.

Mietin pitkään, lukisinko tätä ollenkaan ja alkuperäisenä vai suomennoksena. Muutkin Potterit on luettu ensin suomennoksina ja Jaana Kapari-Jatta on tunnetusti tehnyt hyvää työtä... mutta lopulta valitsin alkuperäisen sillä perusteella, että jos näytelmä olisikin huippu, olisipa hyvä syy lukea se uudestaan suomeksi. Jos se olisi huono, niin enkkuversio kyllä riittäisi.

Olisin kovasti halunnut pitää tästä näytelmästä, olisi ollut kivaa julkaista jotain mukavaa merkkipäivänä, mutta minkä tälle mahtaa. En ole koskaan ollut mega -Potter-fani, mutta ne ovat kuitenkin tärkeitä kirjoja (ja elokuvia) lapsuudesta ja harmittaa, että hienoon sarjaan on kirjoitettu näin ristiriidassa oleva jatko.

(Spoilereita)

Tässä oli minusta ainekset hyvään lukukokemukseen, mutta palaset eivät vain osuneet. Postaan tällä kertaa listan, koska näytelmä jäi ärsyttämään ja listat ovat parhaita keinoja purkaa ärsytystä. En pitänyt:

- Aikuisesta Harrysta, joka laukoi ei-harrymaisia loukkauksia pojalleen ja oli muutenkin raivostuttava
- Ginnyn ja Harryn suhteesta, jossa ei minusta ollut minkäänlaista tunnetta
- Ajankääntämisestä, jonka ongelmat Potterinsa ja tämän näytelmän lukeneet tietävätkin. Sille on syy että Rowling tuhosi ajankääntäjät.
- Ronin hahmosta, joka oli latistunut pelkäksi vitsien heittäjäksi.
- Suunnilleen kaikki muut ovat ihastuneet Scorpius Malfoyn hahmoon, jos eivät muuhun. No niin, minusta Scorpius oli liian läpinäkyvä yritys miellyttää yleisöä, tiedättehän, sellainen hauska kömpelö nörttihahmo, joka laukoo sarkastisia juttuja ja johon voi samaistua.
- Delphi "Voldemortintytär"... En tiedä, mitä sanoisin tästä. Kun kuulin ensimmäisiä juonipaljastuksia Voldemortin tyttärestä, luulin että kyseessä on vitsi. Olisipa ollut! Missä vaiheessa Bellatrixkin ehti olla raskaana, kuka näistä tietää.

Pidin:

- Harryn ja Dumbledoren keskustelusta näytelmän loppupuolella, siinä oli jo vanhojen Pottereiden tuntua
- Dracosta
- Siitä että Albus lajiteltiin Luihuiseen

Olen myös kiitollinen että tässä ei ollut Rowlingin kirjojen tunnelmaa, joten tämä ei myöskään tuntunut kahdesannelta Potterilta. Näin se oli helppo nähdä ei-virallisena-jatkona sarjalle, enemmänkin huononlaisena fanfictionina.

Sanon niin kuin kaikki muutkin, että tämä on varmaan visuaalisesti hieno näyttämöllä, mutta näytelmältä vaaditaan minusta muutakin kuin visuaalisuutta. 

***

Tämän jälkeen minun lukukierroksillani on siis edelleen seitsemän Potteria. Niitä ei onneksi kukaan ole viemässä pois, vaikka uutuus olikin pieni pettymys. Hienoa että meillä on aina halutessa pääsy taikamaailmaan, vaikka sitä kuuluisaa Tylypahkan pöllöä ei koskaan tullutkaan ;)

Luettu teos: Harry Potter and the Cursed Child - Parts I & II
Tekijät: Jack Thorne, John Tiffany, J. K. Rowling
Kustantaja: Little Brown
Ilmestymisvuosi: 2016
Sivumäärä: 343

perjantai 4. elokuuta 2017

Merri Vik: Lotta, älä lannistu, Vaara vaanii, Lotta, Mitkä hipat, Lotta, Kirjoita muistiin, Lotta (Lotta 5-8)

(Ensimmäiset neljä kirjaa täällä)

Vaara vaanii, Lotta puuttuu kuvasta, mutta kustantajan sivulla se näyttää tältä
Kesäni vaati näitä, joten jatkoin Lotta-matkaani. Ihanan nopealukuisiakin nämä ovat, menee useampi illassa.

Lotta, älä lannistu: Kesäloman jälkeen koulu alkaa taas ja Kihara-Fridolf hermostuu Lottaan. Hänet siirretään etupulpettiin, joten Lotan uutena tavoitteena on päästä pois opettajien nenän alta. Hän myös lupautuu apulaiseksi kirjakauppaan ja juoksee sitten Giggin kanssa ympäri kaupunkia, tietenkin, vaihtuneiden kirjojen perässä. Lisäksi kesytetään naapurin ilkeä pikkupoika ja äkäinen patruuna Larsson.

Vaara vaanii, Lotta: Tämä olikin sävyltään erilainen kuin edelliset. Kummallisen tuurinsa ansiosta Lotta saa käsiinsä (tai koululaukkuunsa) varastettuja teollisuuskaavoja, tietämättä sitä itse, ja pian hänen perässään on salaperäisiä, uhkaavia miehiä. Tämähän meni jännittäväksi, ei enää yhtä söpön viatonta kuin aikaisemmin! Tuntui hassulta, että tunnelma vaihtuu näin keskellä sarjaa, vaikka sattumuksista tässäkin on kyse.

Mitkä hipat, Lotta: Lotta ja Giggi eksyvät retkeillessään lumituiskuun ja päätyvät tutkimusmatkailija Linn Arkin kartanoon. Linnin veljentytär Anja inhoaa täytettyjä eläimiä, joita talo on pullollaan, joten Lotta päättää järjestää Anjalle syntymäpäiväjuhlat ilman "elukkeita". Hiihtoloman jälkeen Lotta näpäyttää Kihara-Fridolfin sijaista, joka ei usko hänen aineenkirjoituskykyihinsä ja pääsee pakinoitsijaksi lehteen.

Kirjoita muistiin, Lotta: Sitten ollaan taas keväässä ja Lotan koulu tekee retken keskiaikaiseen kaupunkiin. Keikkuva laiva, paluuaikataulu ja Kihara-Fridolfin takki esiintyvät. Tässä vaiheessa tiedän jo kirjan aloittaessani, että jotain menee pieleen ja oikeastaan jännittävintä oli nähdä, miten se tapahtuu. Vastapainoksi Lotta sitten onnistuu yllättävissä paikoissa: hän pääsee apulaiseksi isän pomolle Sappi-Larssonille ja auttaa tietämättään kauppojen teossa.

Voidaan olla eri mieltä, kuinka hyödyllistä on pohtia fiktiivisten hahmojen piirteitä, nykyaikaisilla, diagnooseilla, mutta ehkä Lotta olisi hyötynyt tarkkaavaisuushäiriötutkimuksista. Toki asioita myös vain tapahtuu Lotalle, kirjatkin vaihtaa se naapurin ilkeä pikkupoika, mutta varsinkin koulukohtaukset saivat miettimään tätä. (Ainakin olisi parempi kuin perheen moitiskelu Lotan sähläämisestä :( .)

On hauskaa (vekkulia, t. Lotta) googlata kirjoissa esiintyvää musiikkia, se tekee kaikesta jotenkin aidompaa. Lotan ja Paulin Bernhardina-tädin kutsuilla tanssima valssi Geschichten aus dem Wienerwald antaa tällaisen tuloksen:



Lotta ja Paul eivät siis ole enää sodassa keskenään, Lotta saa Paulilta postikortinkin ja taitaa olla vähän ihastunut. Kovasti ihaillaan historiankirjan Frans I:sen kuvaa, joka kuulemma muistuttaa Paulia.

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Merri Vik: Lottapa tietenkin, Niin Lotan tapaista, Lotta on aina Lotta, Käytä järkeäsi, Lotta (Lotta 1-4)

Tähän olisi pitänyt olla lakritsaa kuvausrekvisiitaksi

Otin kesälukemiseksi neljä ensimmäistä Lotta-kirjaa, koska lapsena en surukseni päässyt lukemaan koko Lotta-riviä, ainakaan järjestyksessä. Tiettyjä osia ei vain ollut kirjastossa. Lakritsan syömisen lisäksi muistankin sarjasta alaviitteet: katso se ja se Lotta ja juuri sitä osaa ei ollutkaan saatavilla.

Lottapa tietenkin: Ensimmäisessä kirjassa Marie-Sofie Månsson eli Lotta on 13-vuotias. Lotta ja järkevä ystävä Giggi käyvät koulua, muistutukset uhkaavat ja tytöt mm. hiiviskelevät yöllä koulussa, keskustelevat keskusradion ääressä ja yleisesti aiheuttavat opettaja Kihara-Fridolfille harmaita hiuksia. Tuntui että tässä ei oltu edes käytetty kaikkia kortteja, totta kai, kun sarja on alussa ja hahmot 13-vuotiaita. Myöhemmin Lotta ja Giggi kai seikkailevat muuallakin kuin koulussa ja kotikaupungissa. (Onko jossain muuten määritelty mikä se on?) 

Niin Lotan tapaista: Lotta lähtee matkalle sukulaistädin luokse. Hän järjestää tädin yhteen erään fysiikanopettajan kanssa ja innostuu vetämään köyttä sukukutsuissa, joissa myös ärsyttävä Paul ensiesiintyy. Ja Lotan ja Paulin ikäerohan oli suurempi kuin muistin! Paul on täysi-ikäinen, mutta kiusaa ja piikittelee 13-vuotiasta Lottaa kovin lapsellisesti. Ei tehnyt vaikutusta. Ehkä tulevissa osissa muutosta tapahtuu? Näissä ensimmäisissä kirjoissa Lotta on ihastunut luokkakaveri Jonakseen, joten Paulista ei muutenkaan kuulla vielä.

Lotta on aina Lotta: Kolmannessa osassa vietetään sitten Truddan-tädin häitä. (Nämä tosiaan liittyvät järjestelmällisesti toisiinsa, en enää ihmettele niitä alaviitteitä.) Lotta pääsee morsiusneidoksi, mutkien jälkeen, koulu sujuu hutiloiden ja juttua tuntuu olevan kahdenkin pojan kanssa. Lotta ja Giggi myös osallistuvat hattuparaatiin ja voittavat matkan Kööpenhaminaan. Tämä matka varmaan esiintyy tulevissa kirjoissa. 

Käytä järkeäsi, Lotta: Lotta saa ehdot matematiikasta. Truddan-tädin fysiikanopettajamiehen johdolla hän lähtee kertaamaan kesäpaikkaan, jonne ilmestyvät myös Jonas ja Paul. Hajamielinen dekkarikirjailija notaari Andersson lomailee samalla seudulla ja ystävystyy Lotan kanssa ja kesäisestä maaseudusta nautitaan ennen kuin pitää palata kaupunkiin.

Lotan ja Giggin kommellukset olivat söpön viattomia ja minua nauratti ihan niin kuin lapsena: ihanaa mikä hyvän tuulen kirjoja, tällaista pitää lukea kesällä. Feminismin hitusiakin löytyi: mieshahmot eivät arvosta naisia ja tyttöjen pitäisi olla vähintäänkin herttaisia ja hillittyjä. Lottahan on selvästi hahmo tällaista ajattelutapaa vastaan. Vintagen ystävälle kirjoista löytyy hameita, koulun tungoksessa rikkoutuvia nylonsukkia ja paperoituja lipastonlaatikoita ja näissä on vain niin sievät kannet. (Vaikka ovatkin vaihtuneet keskenään: Lotta on aina Lotalla on Käytä järkeäsi Lotan kansi ja toisinpäin.) Juoni oli ehkä näiden heikko kohta, mutta mitäpä siitä, kun sateinenkin kesäpäivä piristyi näiden kanssa.

Luetut teokset: Lottapa tietenkin, Niin Lotan tapaista, Lotta on aina Lotta, Käytä järkeäsi, Lotta
Kirjailija: Merri Vik
Ruotsinkieliset alkuteokset: Det är Lotta förstås, Ja, se Lotta, Lotta är sig lik, Skärp dig Lotta
Suomentajat: Rauni Kanerva, A.-M. Helminen
Kustantaja: Karisto
Ilmestymisvuodet: 1958, -59, - 59, -60