torstai 4. elokuuta 2016

L. M. Montgomery: Anne of Green Gables & Anne of Avonlea (Annan nuoruusvuodet ja Anna ystävämme)

Huomaan, että blogini päivittyy nykyään vain Montgomerylla. Olen minä muutakin lukenut, mutta se lukemisten saaminen postaukseksi asti...

Elin kesän ensimmäiset viikot pienessä, mutta onnellisessa Montgomery-kuplassa ja ketjuluin Anne of Green Gables -sarjaa. (Tämäkin) postaus on viivästynyt, mutta kevät ja kesä ovat loistavaa aikaa palata tai tutustua näihin tyttökirjaklassikoihin!

Ensimmäinen osa, Anne of Green Gables tutustuttaa meidät ihastuttavaan, välillä hulvattomaan päähenkilöön. Punatukkainen orpotyttö saa kodin pienestä maalaiskylästä, puhuu ihmiset pyörryksiin ja joutuu erilaisiin vaikeuksiin kerta toisensa jälkeen. Hiusten värjääminen vihreäksi ja Dianan juottaminen humalaan vadelmamehulla ovat varmasti tunnetuimpia. Puhumattakaan Gilbertin lyömisestä rihvelitaululla ja pitkästä vihasta kaksikon välillä.

Joku voisi sanoa, että kommellus toisensa perään toistaa itseään, mutta Anne ei koskaan tee samaa virhettä kahdesti, kuten hän itse sanoo Marillalle. Ja miten tätä pientä draamailijaa voisi olla rakastamatta:

"You're not eating anything," said Marilla sharply, eying her as if it were a serious shortcoming.
Anne sighed.
"I can't. I'm in the depths of despair. Can you eat when you are in the depths of despair?"
"I've never been in the depths of despair, so I can't say," responded Marilla.
"Weren't you? Well, did you ever try to imagine you were in the depths of despair?"
"No I didn't."
"Then I don't think you can understand what it's like. It's very uncomfortable feeling indeed."

Olin unohtanut, miten vuolaasti Anna osaa puhua, kun hän pääsee vauhtiin. Vuorosanat jatkuvat ja jatkuvat... ja useimmiten Marilla keskeyttää puhetulvan omalla järkevällä kommentillaan. Hauskuutta ja kipinöitä saadaankin Marillan ja Annen erilaisista luonteista... joiden välissä on onneksi Matthew. Montgomery tuntui rakastavan hiljaisia, vähän outoja mieshahmoja (sekä Matthew että Pienen runotytön Jimmy-serkku.)

Anneen verrattuna hänen ystävänsä Diana on hieman väritön hahmo ja tyttöjen ystävyys on kovin sokerinen verrattuna esimerkiksi Pienen runotytön Emiliaan ja Ilseen. Toisaalta Diana on se bosom friend, jota Anne on odottanut koko elämänsä, joten suotakoon heidät toisilleen. Epäilemättä on monta muutakin asiaa, jotka eivät tosielämässä ole yhtä herttaisia kuin Annan maailmassa... mutta ei tartuta siihen.

Anne of Avonlea nousi tällä kertaa suosikki-Annojeni joukkoon. Kirjan rakenne toimii mukavasti, Montgomeryn joskus harrastamaa juonen juoksuttamista ei ole liikaa, ja Annen perustama Avonlean-kehittämiskerho ja Avonlean asukkaat tuovat Annen kotikylää tutummaksi. Anne on hieman aikuistunut, mutta ei liikaa, mokia sattuu silti. Uusi opettajantyökään ei suju Annelta aina niin kuin hän haluaisi, hänkin on vain ihminen ja melkein lapsi itsekin, mutta sukulaissieluja löytyy kaikesta huolimatta. Lavendel-neidin tarina on minusta ehdottomasti Montgomeryn suloisimpia! Kirjassa myös kaksoset Davy ja Dora saapuvat taloon ja eläväinen Davy korvaa järkevöityneen Annen kommelluksia.

Olen aina rakastanut Montgomeryn kirjojen miljöötä ja ajankuvaa.* Hiukset kootaan vähitellen ylemmäs ja hameet pitenevät aikuistuessa. Vaellellaan hylätyissä puutarhoissa ja vanhoilla hautausmailla, uneksitaan omassa ullakkokamarissa... Toisaalta koska eletään maaseudulla, välillä tehdään töitäkin (ja myydään lehmä!) Anneakin odotetaan alunperin apupojaksi taloon, mutta sekaannuksen takia hän ei olekaan kaivattu poika. Ajan sukupuoliroolit näkyvät Marillan tavassa suhtautua tapahtuneeseen: apupoika olisi laitettu keittiökamariin nukkumaan, mutta tyttö ei kelpaa apuriksi eikä häntä voi laittaa keittiökamariinkaan, joten hän saa ullakkohuoneen.

*(Vaikka se ajoitus... Seuraava omalla vastuulla: sain lopulta tietää, että aikajana Anna-kirjoissa ei täsmääkään. Muodikkaiden puhvihihojen aika ja myöhemmin koittava ensimmäinen maailmansota eivät kohtaa. Älä mene googlaamaan Anne of Green Gables timelinea, jos haluat säilyttää lapsuuden illuusiosi.)

Oi, näissä vanhoissa tutuissa kirjoissa on niin paljon rakkautta. Näistä riittää hymyä taas syksyksi ja talveksi.

Luetut teokset: Anne of Green Gables, Anne of Avonlea
Kirjailija: L. M. Montgomery
Kustantaja: Aladdin
Ilmestymisvuodet: 1908 ja 1909
Sivumäärät: 440 ja 384

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)